Eettisen robotin etsintä

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Moraali pitää ohjelmoida robottiin. Kuka päättää siitä, mitä kone-etiikka on?

Mielenkiintoinen uusi ja odottamaton näkökulma. Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/03/16.

Evoluutio on muovannut ihmisen vaistoja aikojen kuluessa, mutta yhtä lailla myös moraalisia valintoja, jotka ovat lähes vaistonvaraisia. Entä miten tulisi menetellä robottien kohdalla? Niitä evoluutio ei ole ottanut huomioon. Ihmisen ja koneen kohtaamista tutkii Helsingin yliopiston kognitiotieteen tutkijatohtori Michael Laakasuo ryhmineen.

— Robotin ulkonäkö vaikuttaa siihen, miten miellyttäviltä niiden päätökset tuntuvat. Karmean näköisen robotin päätöksestä ei tykätä, vaikka se olisi sama kuin ihmisen. Jos robotti näyttää ihmiseltä tai leivänpaahtimelta, päätöksestä tykätään, Laakasuo kuvaa.

Esimerkki leivänpaahtimesta kertoo siitä, ettei koneen aina tarvitse näyttää ihmiseltä vaikuttaakseen elävältä. Laakasuo muistuttaa, että jo Ritari Ässän KITT-auto miellettiin inhimilliseksi. Persoonalliselta vaikuttaviin älypuhelimiin liitetään mieluusti ominaisuuksia, joita niihin ei ole ohjelmoitu. Japanissa moni on hankkinut koiran tilalle Aibo-robotin.

Jo pikkulapset osaavat hahmottaa omiksi ryhmikseen — ontologisiin kategorioihin, kuten psykologiassa sanotaan — ihmiset, eläimet, kasvit ja vaikka työkalut. Robotit eivät kuitenkaan ole helposti luokiteltavissa.

— Roboteista puhutaan uutena kategoriana, Laakasuo toteaa. Ihmisen näköiset koneet eivät vielä kävele keskellämme, vaikka laboratorioissa niitä testataan. Toisenlaisia robotteja sen sijaan on jo joka puolella.

— Koneet ovat erittäin hyviä suorittamaan tarkasti määriteltyjä tehtäviä. Ne pelaavat yhä paremmin shakkia, tunnistavat kasvoja ja lajittelevat roskia. Ne osaavat jo irrottaa naulat lankuista.

PÖRSSIN TAPAAN / Jotkut robotit eivät näytä oikeastaan miltään. Monet ovat pelkkiä ohjelmia, hahmottomia ja näkymättömiä. Silti ne tekevät isojakin päätöksiä puolestamme.

Algoritmit käyvät pörsseissä kauppaa suunnattoman paljon nopeammin kuin ihmiset ikinä. Voittoja ja tappioita veivataan sekunnin murto-osissa. Kun pörssialgoritmeja on ohjelmoitu, työn taustalla on ynnätty voittojen maksimointia. Sen sijaan moraali ei ole välttämättä ollut ohjelmoijilta toivottujen asioiden kärkipäässä. Ehkä sitä ei edes hoksata liittää koneälyyn.

— Koneiden moraali on niihin ohjelmoituja arvovalintoja. Sekin on arvovalinta, jos ei mietitä moraalia, kun pörssialgoritmeja ohjelmoidaan. Ne nopeuttavat taloutta ja sen romahduksia, joten koneiden moraalittomuudella voi olla järisyttäviä seurauksia, Laakasuo muistuttaa.

MYÖHÄSSÄ HÄISTÄ / Yksi esimerkki ohjelmoinnin moraalista voisi olla itseohjautuva auto. Pitäisikö se suunnitella suojelemaan matkustajiaan vai väistämään tielle ryntäävää lasta? Entä kuka on syyllinen onnettomuustilanteessa, auton ohjelmoija, rakentaja vai sen kyydissä oleva omistaja?

Ihminen joustaa, kone ei. Ihmiseltä voi aina kysyä: entä jos, ja vastaus on kiinni tilanteesta — ja eettisestä punninnasta. Jos pysymme autoilun parissa, niin pitäisikö ylinopeus sallia joissakin tilanteissa? Jos pitäisi, niin missä? Saako autolla ajaa ylinopeutta, jos omistaja on myöhässä vaikkapa omista häistään?

— Useimpien ihmisten oikeustaju varmaankin sanoisi, että omiin häihinsä saa ajaa ylinopeutta. Robotiikan yleistyminen voi johtaa maailmaan, jossa lakeja pystytään valvomaan aukottomasti. Iso kysymys on, haluammeko elää sellaisessa maailmassa, Laakasuo tuumii.

Entä jos -ajatukset jatkuvat. Mitä jos lait laatii hirmuhallinto? Jääkö vallankumouksille tilaa? Mieleen nousevat hakematta dystopiamestari George Orwell — tai Robocop, kyborgipoliisi ihmisen ruumiissa.

TEKIJÄÄNSÄ ÄLYKKÄÄMPIÄ / Robottien moraalia on mietitty pitempään kuin robotteja on oikeastaan ollut olemassa. Tieteiskirjailija Isaac Asimov kehitteli jo vuonna 1942 robotiikan sääntönsä, joiden oli tarkoitus estää robotteja vahingoittamasta ihmisiä vahingossakaan hänen kirjojensa maailmassa.

Vanhan viisauden mukaan kone ei voi olla älykkäämpi kuin rakentajansa. Voiko se olla moraalisesti suoraselkäisempi kuin ohjelmoijansa?

Tosin pian luvassa voi olla tekijäänsä älykkäämpiä koneita. Tekoälystä on puhuttu jo pitkään. Sen pelosta ammentavia elokuvia valmistuu kiihtyvää tahtia. Jokin pelossa selvästi kutkuttaa.

Laakasuo valitsee sanansa huolellisesti puhuessaan tekoälyn tulevaisuudesta.

— On tosi vaikea sanoa, mahdollistaako kvanttilaskenta itsenäiseen ajatteluun kykenevän koneen. Parin viime vuoden aikana monia ongelmia on kylläkin jo ratkaistu.

Väitetään, että ensimmäiset kvanttitietokoneet toimivat jo. Joka tapauksessa koneiden laskentateho on parantunut olennaisesti.

— Aiemmin luultiin, että aivot on sekava systeemi, Laakasuo kärjistää.

— Juuri nyt paras käsitys ihmisen tietoisuudesta on kvanttimekaaninen tai -biologinen. Kvanttimallit toteutuvat biologisen ympäristön kohinassa. Voi olla, että kvanttimekaniikassa toteutuvat myös tietoisuuden kaltaiset ilmiöt, kuten luovuus, tutkija muotoilee.

TARKKAILIJAKONE / Laakasuo ei täysin tyrmää Terminator-elokuvien kaltaisia uhkakuvia tuhovimmaisista kyborgeista. Jo klassisen laskennan mukainen tietokoneohjelmointi tuottaa tuloksia, joita ei pystytä ennustamaan.

— Yksi algoritmi yhdessä pörssissä voi toimia, mutta kun monessa pörssissä on monta algoritmia, niiden toiminnasta voi tulla arvaamatonta.

Pörssialgoritmit perustuvat perinteiseen laskentaan. On mahdotonta tietää, mihin kvanttilaskenta johtaa.

— Kun koneeseen halutaan suojamekanismi, siihen pitää ohjelmoida rajoitus, ettei se voi kehittää itseään. Kvanttikoneella voi olla niin paljon erilaisia mahdollisuuksia, ettei niitä enää pysty rajoittamaan.

Itseoppivia koneita ei pyritä rajoittamaan: parhaillaan kehitetään syväoppivia algoritmeja, jotka tarkkailevat ympäristöään — eritoten ihmisten käyttäytymistä. Viisas kone on tulossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*