Eettisiä pohdintoja tulkkausalalta

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Yritykseni toimii tulkkausalalla. Joudun jatkuvasti harjoittamaan eettistä pohdintaa monessakin eri kysymyksessä. Eettinen pohdinta ja tulkkien ammattisäännöstöjen säätämä ”hyvä tulkkitapa” ovat alituiseen päällimmäisenä mielessä etenkin asioimis- eli viranomaistulkkauksessa mutta myös oikeustulkkauksessa, joissa on kysymys yksilön oikeusturvasta ja välillisesti myös yhteiskunnan oikeusvarmuuden toteutumisesta, mutta ne liittyvät myös kokous- eli konferenssitulkkaukseen, josta seuraavassa tapauksessa on kyse. Mainittakoon vielä, että eettinen pohdinta on yhtä kuin viestinnän liikennesääntöjen noudattaminen myös viittomakielen tulkeille, jotka toteuttavat tulkattavansa kielellisiä perusoikeuksia kaikissa eri tulkkausyhteyksissä.

Tapaus, jos kerron, nousee mieleen parin vuoden takaa. Kansalaisjärjestö oli järjestämässä monikielistä konferenssia pääkaupunkiseudulle ja halusi tilata kauttani opiskelijatulkit, sillä olen paitsi tulkkausalan liikkeenharjoittaja niin myös tulkkauksen opettaja. Yhteydenotto tuli kuitenkin firmani sähköpostiin, joten vastasin yrittäjän ominaisuudessa. Perehdyttyäni tilaisuuden ohjelmaan ja aikatauluun tajusin, ettei tehtävä ole kenen tahansa opiskelijan tehtävissä eikä varsinkaan palkkiottomasti ja ettei niin monen kieliyhdistelmän tulkkeja edes ole opiskelijoidemme joukossa.

Niinpä sitten kokosin sopivien kieliyhdistelmien konferenssitulkkitiimin 30 % normaalihintoja edullisemmin. Sain ylipuhuttua tulkitkin alennustalkoisiin tärkeän humanitäärisen asian vuoksi. Asiakas pöyristyi hintaa ja tyrmäsi tarjouksen sanoen mm. itse toimineensa järjestönsä aikaisemman kv. tilaisuuden tulkkina pelkän lukion kolmivuotisen lyhyen kielen oppimäärän perusteella. Hän kirjoitti, etteivät he edellytä korkeatasoista koulutetun ammattilaisen tuottamaa tulkkausta, vaan vain sujuvaa asian kääntämistä kieleltä toiselle referoiden. (Tulkkaus on kuitenkin lähtökohtaisesti suoraa kerrontaa toisella kielellä eikä kieliasun toimittamista vaativaa, epäsuoraan kerrontaan perustuvaa referaattia.)

Vastasin kansalaisjärjestöasiakkaalle, että monikielisessä konferenssissa on tärkeää, että kaikkien osallistujien kielelliset oikeudet toteutuvat tasa-arvoisesti, jotta kaikki ymmärtävät kaiken ja voivat itsekin osallistua keskusteluun ilman, että kynnys käyttää puheenvuoroa nousee ylittämättömäksi tai pahimmassa tapauksessa että kuulija ei ole ymmärtänyt tulkkausta joko kokonaan tai ollenkaan.

Monikielinen konferenssi vaatii monikanavaista äänentoistotekniikkaa niin, että eri puolilla salia istuvat kuulijat voivat valita kuulokkeisiinsa omankielisensä kuuntelukanavan. Tekniikan avulla myös tulkit voivat tulkata kahteen suuntaan valitsemalla jommankumman ulosmenokanavan, mikäli asiakas valitsee vähemmän laadukkaan mutta rahallisesti halvemman kaksisuuntaisen simultaanitulkkauksen. EU ja YK:han käyttävät yksisuuntaisia koppeja ja tulkkeja, joilla on useita lähtökieliä.

Kerroin kansalaisjärjestöasiakkaalle esimerkin: Helsingin kaupunki järjesti jokunen vuosi sitten infotilaisuuden maahanmuuttajille. Menin itse paikalle pelkästä uteliaisuudesta alan yrittäjänä katsomaan, miten noin kymmenkielisen tilaisuuden tulkkausjärjestelyt oli hoidettu. Kaupungintalon sali oli tupaten täynnä yleisöä. Tilaisuuden tulkkaus hoidettiin puheen jälkeen tapahtuvana konsekutiivitulkkauksena asioimistulkkausvoimin ja ilman monikanavaista tulkkaustekniikkaa. Niinpä kyseinen kaupungin järjestämä tilaisuus oli viestinnällisesti fiasko, sillä erikieliset kuulijat istuivat eri puolilla salia, kun taas tulkit seisoivat rivissä puhujan vieressä salin etuosassa.  Suomenkieliset puheet tulkattiin sitten lähinnä vain englantiin yhden tulkin voimin koko tilaisuuden ajan ja muut tulkit seisoivat vieressä hiljaa.

Asioimistulkin ammattitaito ei tavallisesti riitä julkisten juhlapuheiden tulkkaamiseen, ei varsinkaan valmistautumattomana. Myöskään kaupungintalon tilaisuuden jo alettua ei olisi pystytty enää ilman markkinahumua selvittämään, mitä kieliä yleisö olisi halunnut kuulla tulkattuna. Jos kaikkiin noin kymmeneen kieleen olisi tulkattu, tilaisuus olisi kestänyt peräkkäistulkkausmenetelmän vuoksi yli puoleen yöhön, kun se alkoi seitsemältä.

Kaupunki joutui luonnollisesti maksamaan kaikille paikalle rekrytoiduille asioimistulkeille palkkiot koko ajalta, vaikka tulkit kahta lukuun ottamatta olivatkin koko ajan hiljaa. Englannin tulkin vieressä seissyt muistaakseni arabian tulkki ei voinut tulkata hienoja juhlapuheita, koska hänellä ei ollut pöytää eikä muistiinpanovälineitä käytössään ja koska hänen asioimistulkkauskoulutuksensa, mikäli sellaista oli, taikka kokemuksensa ei ollut riittävän vankkaa. Tulkkauksessa on aina olemassa toisaalta kielellinen tai pikemminkin ammattikielinen taso, sillä tulkin tulee hallita kulloinkin tarvittavan ammattikielen käsitteet ja termit molemmilla työkielillään, mutta myös tulkkausviestinnän taso, jolla tulkki huolehtii siitä, että hän itse kuulee ja ymmärtää mutta myös että kuulija kuulee ja ymmärtää.

Konferenssi- ja oikeustulkkausalalla eettiset kysymykset syntyvät lähinnä maksavan asiakkaan kohtuuttomista vaatimuksista. Asiakkaat eivät useinkaan osaa ottaa huomioon tulkin työsuojelua eivätkä myöskään osallistujien kielellisen tasa-arvon toteutumista, jotka ovat sidoksissa toisiinsa niin, että kun tulkin työsuojelu toimii, tulkkaus viestintänä onnistuu paremmin vastaamaan niihin viestinnällisiin rooliodotuksiin, joita tulkkiin kohdistuu. Toimeksiantoihin liittyvät eettiset kysymykset ovat koko ajan vain lisääntymään päin, ja ne kytkeytyvät lähes aina tulkkauksen kustannuksiin eli rahaan.
Ystävällisin tulkkausterveisin

SANAS
Erja Tenhonen-Lightfoot
Suomenlinna C 58 A 3
FI-00190 Helsinki
Finland
GSM +358-(0)40-5227 527
sanas@sanas.fi
www.sanas.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*